Hair destruction blues

Halusin jo 15-vuotiaana ensimmäisen kerran oikeasti punaiset hiukset, mutta silloin olisin joutunut värjyyttämään ne kampaajalla ja tuttu kampaaja kertoi että väri haalistuu nopeasti. Silloin en mistään suoraväreistä ollut kuullutkaan. Inspiraatio oli saatu Marilyn Mansonin tukasta Mechanical Animalsin kannessa.

Kun rupesin värjäämään hiuksiani enemmän tai vähemmän säännöllisesti hieman yli neljä vuotta sitten seikkailin pitkään Schwarzkopf Live:n punaisen (sävy 35) ja Lorkun Preference Feria-sarjan voimakkaaan kuparin (sävy 7.40) välillä. Ehkä puolitoista vuotta sitten tulin siihen tulokseen että Ferian kupari on parempi kuin Schwarzkopfin punainen, koska se haalistuessaan näyttää luonnollisemmalta kuin punainen (joka näyttää lähinnä sille että tukka on värjätty punaisella kreppipaperilla). Viime aikoina olen kuitenkin huolestunut enemmän ja enemmän hiusväriallergiasta, vaikka en ole ikinä pienintäkään reaktiota saanut. Joten päätin että jatkuvan kestovärjäilyn tilalle voisi kehittää jotain vähemmän kemikaaleille altistavaa. Hiustenlähtöhistoriani takia olen aika arka tuon kuontalon suhteen, mietin aina hyvin tarkkaan mitä letilleni teen ja hoidan sitä mieluummin vähän liian kosteuttavilla/tms. aineilla, kuin tukan kunto oikeasti vaatisi. Otsiksen föönääminen/ piippaaminen ilman lämpösuojaa on minulle lähes sama kuin venäläisen ruletin peluu, joten tuo ehkä kertoo kaiken oleellisen hiuksieni kunniottamisesta. Ja pakko sanoa että kuontalo on hyvässä kunnossa, ehkä juurikin ylireagoinnin takia.

Selailtuani blogeja ja muita nettisivustoja tulin siihen tulokseen että altistun vähemmän hiusvärien kemikaaleille, jos käytän suoravärejä. Tällä arsenaalilla ruvettiin sitten tositoimiin:

Tigin Urban Antidotes-sarjasta hankin totta kai damage level kolmosen (eli kaikkein pahiten vaurioituneille hiuksille tarkoitetut tuotteet) shampoon ja hoitoaineen sekä ilmeisesti jo lopetetun Dumb blonde- rakennepaikkaavan hoitoaineen. Värinpoistoksi hankin L'orealin Super Blonden, koska olen aiemmin ollut tyytyväinen L'orealin hiusväreihin, vaikken muuten Lorkkua suosikkaan. Värinpostoja kului lopulta kaksi pakettia. Tärkeimpinä juttuina kuitenkin voi pitää suoravärejä: ostin niitä sekä Ebaysta että BeeUniquesta. Ensin tilasin Ebaysta kaksi kuvassa vasemmalla olevaa Directionsin purkkia sävyssä fire ja myöhemmin BeeUniquesta sekä Manic Panicin (tyylikkäimmät purkit ikinä :) että Directionsin "pillarbox red" -värit ja Stargazerin "hot red"-värin.

Tässä on lähtötilanne vaalennukseen, noin kaksi kuukautta vanha Ferian kupari:

Suhtauduin värinpoistoon todella pelokkaasti, kerkesin nähdä jo painajaistakin että tukka on ihan hamppua ja päänahka vesikelloilla värinpoiston jälkeen. Vaan kuinka ollakaan, värinpoisto ei kirvellyt sen enempää kuin kestoväri ja värinpoiston mukana tullut hoitoaine oli niin mahtavaa, että käsin kosketellessa tukasta ei huomannut yhtään, että sitä olisi rasitettu. Tilanne ensimmäisen vaalennuksen jälkeen:

Tässä värissä ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta säikyin blondihtavaa oranssia (kuvassa vaaleimman läikän kohdalla on ehkä todellisin väri mitä se käytännössä oli) kuitenkin niin paljon että menin sitten sössimään KC:n värinaamiota päähäni että "kestän" seuraavaan vaalennukseen saakka. Jouduin tekemään toisen vaalennuksen koska ensimmäisestä jäi vähän epätasainen pohja ja kohtia mihin värinpoistoa ei mennyt ollenkaan. Värinaamion laitosta oli noin tunti kun tulin siihen tulokseen että se oli huono idea. Sitten alkoi systemaattinen värin haalistaminen: istuin öljyt päässä pari tuntia yhtenä päivänä ja pesin koko viikon tukkaa syväpuhdistavalla. Ja totta kai se värinaamion väri istuu tiukasti tukassa, paitsi latvoissa, juuri silloin kun ei tarvitsisi. Loppuviikosta latvat näyttivät lähinnä Barbien tukalta  jota on värjätty punaisella tussilla ja sitten pesty sitä väriä pois, kun äiti on huutanut kalliin Barbien pilaamisesta...

Toisen värinpoiston jälkeen tukka oli melko blondi mutta oranssi kuitenkin, ensimmäisen ja toisen värinpoiston välissä oli aikaa  kuusi päivää.. Luojan kiitos en saanut päähäni ruveta blondiksi koska se olisi todennäköisesti vaatinut vielä pari värinpoistoa. Päätin kuitenkin ettei tukkaan jäänyt punainen pigmentti haittaa koska värjään punaisella. Sitten tartuin värisutiin ja korkkasin yhden Directionsin firen. Yllätyksekseni yksi purkki riitti juuri passelisti tukkaani:

Tykkään ihan simona! Saa nähdä miten kauan jaksan pelleillä noiden suoravärien kanssa mutta intoa riittää ainakin toistaiseksi. Todennäköisesti latvat haalistuvat aina tyveä nopeammin, mutta jatkossa tarkoituksena onkin blondata vain juurikasvu piiloon ja heittää suoraväri koko päähän. Joten terveemmät latvat ovat tosiasia tulevaisuudessa. Kokemuksianne suoraväreistä toivotaan kommenttilootaan.