Ämpärin sisältö

Olen monesti halunnut tehdä postauksen musiikista jota kuuntelen, mutta en ole vaan saanut aikaiseksi. Pari viikkoa sitten sain idean että kerron tykkäämästäni musiikista mp3-soittimeni sisällön kautta, vähän niinkuin blogeissa esiintyvät käsilaukun/meikkipussin/jonkun muun asian sisältö -postaukset. Mp3-soittimeen on valikoitunut pääasiassa sitä musiikkia mitä kuuntelen kaikkein eniten, tietkoneen syövereistä löytyy toki paljon muutakin... Biisit esittäjineen ovat hyvin sekavassa järjestyksessä mahdollisen paremmuusjärjestyksen eliminoimiseksi. Ja varoituksen sanana sanottakoon että en ymmärrä teknisesti musiikista yhtään mitään ja jos raiskaan genrerajoja tekstissäni niin, anteeksi jo etukäteen.

BSO:n Hoodoo Voodoo doll on yksi parhaita ko. orkesterin biisejä. Brian Setzerin musiikista en osaa selitellä sen kummemmin että miksi pidän siitä. Minuun uppoaa niin herran big bandin kanssa tekemä musiikki kuin suoraviivaisempi rockabilly, mitä löytyy Brian Setzer's 68' Comeback Special- ja Nitro Burnin' Funny Daddy -albumeilta.

Fatboyn Overdrive kolahti minuun paljon kovemmin kuin In my bones. Ei In my bones ole huono, mutta Overdrive on vain paljon enemmän minun makuuni.

Johnny Cash on kuulunut äänimaisemaani jo pari vuotta ja tykkään Cashin musiikista koko ajan vain enemmän ja enemmän. Halusin liittää tähän tämän U2:n kanssa tehdyn The Wanderer -biisin koska se on älyttömän hieno kappale.

Volbeatia tulee kuunneltua myös silloin tällöin, etenkin urheillessa. Sad man's tongue on Volbeatin parhaita kappaleita ja tämä video erityisen hieno :)

Crazy Cavan & Rhythm Rockers ei ole minulle niin kamalan rakas, mutta tykkään kuitenkin kuunnella Cavania esimerkiksi pyöräillessä töihin. Livenäkin olen heidät nähnyt kerran.

Melrose on se bändi joka sai minut kiinnostumaan rockabillystä, vaikka Melrose ei "puhdasta" rockabillyä soitakkaan, vaan Melrosen musiikissa voidaan havaita rockabillyvaikutteita. Livevedon halusin liittää tähän siksi että Melrose on LOISTAVA livenä. Itse en ole nähnyt kuin kaksi Melrosen keikkaa, mutta osa energiasta välityy jo videoidenkin kautta.

Whistle Bait kuuluu myös suosikkeihini, mutta en jaksa selostaa heistä sen tarkemmin, koska jaarittelin siitä jo täällä. Mitään kunnon videota en kyllä Youtubesta löytänyt joten sori...

Viikatteeseen tutustuin tarkemmin vuonna 2006 Surut pois ja kukka rintaan- ja Unholan urut -albumien kautta ja jäin koukkuun aika pahasti. Muistan kun Marraskuun lauluja I ilmestyi tammikuussa 2007, siitä tuli suosikkilevyni heti ja kuuntelin levyä suurella hartaudella. Myöhemmin V-innostus laantui, kun aloin kuuntelemaan enenevissä määrin mm. Brian Setzeriä, mutta viime helmikuussa Viikate palasi levylautaselleni Kuu kaakon yllä- albumin hankkimisen myötä. Sitten se oli taas menoa. Viikatteen parhaat pitkäsoitot ovat kuitenkin Kaajärven rannat, SPJKR, Unholan urut ja Marraskuun lauluja I. Surut pois ja kukka rintaan -levyltä löytyvä Leimu on yksi Viikatteen parhaimpia biisejä ja siinä on hienoin video mitä Viikate on tehnyt. Viikatteellahan on miltei lyhytelokuviin verrattavia videoita hyvin paljon, kannattaa katsoa Leimun lisäksi Korutonta, Nuori mies nimetön, Tie, Ah, ahtaita aikoja ja Viina, terva ja hauta. Kummallista on kuitenkin se että vaikka Viikate on "hevibändi", rautalankavaikutteiden ja (ainakin aiemmin) herrojen 50-lukuvaikutteisen ulkoasun takia en kykene mieltämään Viikatetta hevibändiksi. Mutta liekkö tuolla niin kamalasti merkitystä jos musiikista tykkää.

Voiko tykätä Brian Setzerin soolotuotannosta ilman että tykkää Stray Catseista? No en osaa siihen vastata, mutta minulle Setzerin soolotuotanto on mieleisempää kuin Stray Cats. Mutta ei Stray Cats ole missään nimessä huono, päin vastoin.

"Jokainen roku SAA tykätä Peer Güntistä ja Viikatteesta ilman että uskottavuus rokuna horjuu." Noh, en ole oikeasti tuota mieltä mutta joskus huviksi mietiskelin että noin se vaan on hyvin pitkälti (yleensäkkin ole sitä mieltä että "edustit" sitten mitä alakulttuuria hyvänsä, mihin kuuluu olennaisesti tietynlainen musiikki, ei "uskottavuuttasi" vähennä se vaikka tykkäisit Katy Perrystä). Peer Günt on kyllä loistavimpia 80-luvulla pinnalle nousseita suomalaisia bändejä ja itse tutustuin bändin tuotantoon ensikertaa vuonna 2004. Siitäpä alkoi sitten pari vuotta kestänyt PG-kausi joka sitten loppui V-kauden alettua. Mutta en kuitenkaan "hylännyt" Peer Güntiä, kuuntelin sitä vain vähemmän intensiivisesti. Backseat on Güntin paras biisi ja tästä ei neuvotella...

Kotitalouteen sain ensikosketuksen jo vuonna 1998 (!) SoundiCD:ltä löytyneen Routa ei lopu- biisin kautta. En ole koskaan fanittanut Kotiteollisuutta kovasti, ainakun olen kuullut Kotiteollisuutta esim. radiosta kaiken maailman (huonon) popin ja räpin välistä, se on kummasti kohentanut mielialaa. Lisäksi viimeaikainen kiinnostus Hynysen kirjallista tuotantoa kohtaan on nostanut Kotitaloutta "soittolistalleni". Ja kuten jo sanoin että en fanita, mutta silti meinasin ruveta itkemään kun kuulin Jipun version Tuonelan koivuista ensimmäistä kertaa. Se on jotain kamalaa (ja toinen kamala on Loirin versio CMX:n Pelasta maailmasta, hyiyäk)

Nekromantixista en pidä erityisemmin, mutta se on aivan loistavaa lenkkeilymusiikkia. En oikeasti kuuntele Nekromantixia missään muualla kuin lenkillä tai salilla. Juostessa toimii kuin tauti! Pitäisi etsiä enemmältikkin psykobillya lenkkimusiikiksi...

Tästä kaikesta voi päätellä sen että musiikkimakuni on sekalainen mutta melko suppea. Kykenen myöntämään että esimerkiksi Lady Gagalla on muutama hyvä biisi (Judas, Bad romance), mutta en tykkää niin paljoa että haalisin neidin levyjä itselleni. Ja jos vaikka tykkäisin enemmänkin, olisin valmis myöntämään sen auliisti ;)